Mammalla on vieläkin menossa writer's block, joten ihan vaan pieni viesti tässä vaiheessa.

Tänään käytiin Rinkulan kanssa vaa'alla eläinsairaalalla ja minä kiipesin ensin istumaan siihen. Näyttö näytti 7,5kg. Sitten mamma sanoi Ringolle, että on sen vuoro ja Rinkula kiipesi istumaan vuorostaan vaa'alle. Näyttö näytti 6,3kg. Mamma teki muistimerkinnän mielessään tästä ja käpytteli vastaanottotiskille vetäen meitä hihnassa mukaansa. Vastaanottotilassa oli yksi parsoni odottamassa vuoroaan ja meidän jälkeen tuli joku pieni koiruus, joka oli omistajansa sylissä.

Kun hoitaja vapautui puhelimesta, mamma kysyi häneltä Rinkulan kulmurista, että pitääkö maitohammas jo poistaa, vai vieläkö voidaan yrittää heilutella sitä. Hoitaja sanoi, että nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että jos pysyvä hammas kasvaa puoleen maitohampaan mitasta, niin silloin maitohammas ei enää yleensä itsekseen lähde, vaan pitää poistaa. Sitten ne kokeili, että heiluuko se hammas ja heiluihan se vähän ja hoitajat sanoivat, että nyt vain paljon retuutusleikkejä, niin kyllä se siitä tippuu. Sitten käpsittiin kotiin takaisin tien poikki.

Me kuljettiin aika hienosti hihnassa, vaikka Rämpylä aina välillä jääkin jälkeen ja jumittelee. Silloin mamma pysähtyy odottamaan ja kannustamaan ja taas jatketaan matkaa. Kotipolulla Viivi oli pihallaan ja huuteli hävyttömiä meille, kun ohitettiin niiden pihaa. Ringo kuunteli korvat punaisena moista kielenkäyttöä, mutta minä sanoin sille, että älä huoli tuosta. Mä kyllä laitan tommoset Viivit ojennukseen, kun seuraavan kerran nähdään. Meille ei tarvii tollasta kieltä käyttää. Muf!

Kotona vahdin kovasti takapihalla mitä liikennettä tietä pitkin kulki ja Rämpylälle opetin, miten pidetään "oma maalialue puhtaana". Riittävästi kun murisee, niin ei ne uskalla siinä kauaa käpeksiä. "Kato murahdus on paras puollustus! Ja ainahan voit näyttää sitä viimestä maitokulmahammasta, niin kyllä pötkivät pakoon kaikenlaiset otukset, 2 ja 4 jalkaiset". Hyvin se Ringo oppikin ja yhdessä me sitten harjoiteltiin sitä vahtimista. Mamma kyllä yritti jotain sanoa väliin, että sisälle sieltä huutamasta!

Sitten me lähdettiin Leppävaaran urheilukentän viereen Katjan tokotreeneihin. Siellä olikin perillä jo meidän villiskaverit ja Katjan borderit. Cloud on pieniin päin ja sen maha onkin paisunut jo aika paljon. Ketterästi se silti vielä pääsi liikkumaan. Mamma kysyi koska on laskettu aika ja Katja kertoi, että 3 viikon kuluttua. Vielä ei tiedä montako on tulossa.

Sitten harjoiteltiin seuraamista. Se meni aika hyvin, varsinkin kun mammalla oli nakkeja kädessä. Nam! Rämpylä oli kiinni läheisessä puussa ja etäopiskeli opetusta siellä miettiväisen näköisenä. Välillä se kyllä penkoi jotain maasta ja puskan juuresta, kai sillä oli vähän tylsääkin. Mamma taisi unohtaa antaa sille luukkia natustettavaksi.

Sitten kokeiltiin luoksetuloa. Auts. No eihän se mennyt oikein niinkuin piti. Katja neuvoi, että jos otat Dessiä pannasta kiinni ja viet sen oikeaan pysähtymiskohtaan takaisin ja sanot uudestaan komennon "Seis!" ja odota ja palaat omalle paikallesi. Sitten jos D pysyy, niin kehut kovasti. Näin tehtiinkin sitten monta kertaa ja pari kertaa taisi osua melkein kohdalleenkin.

Sitten otettiin lyhyt paikallamakuu näkyvillä ja öööö mitäs muuta me tehtiin. Sitten mamma ja ne muut jutteli ja Rimpula juoksi ihan simona ympäri ja minä kävin kakalla ja sitten kai kokeiltiin vielä kapulan suussa pitämistä ilman jäytämistä. Se oli mukavaa, koska siitä sai paljon nameja.

Sitten me pidettiin taukoa ja Cloud kierteli keräämässä silityksiä ja tapuja ja se tuli meidänkin nakkipussille kerjuulle. Sanon vaan, että ei sekään mitään ymmärrä, vaikka on TVA, että miten niitä nakkeja mammalta saa. Törkeesti vaan kiilasi siihen mamman eteen, vaikka MINÄ vieressä nostelin noutokapulaa suuhun ja näytin mammalle, että "KATO MÄ NOUDAN!, Anna Nakkia!!! Meinas siinä jo hätä tulla, että jos mamma ei huomaa, mutta huomasihan se lopulta ja avasi nakkipussin nyörejä. Taisi se Couldkin saada pari, vaikkei sillä sitä kapulaa ollutkaan. No, kai sitä pitää lelliä vähän, kun se on raskaanaki ja sillai... ja kai sillä oli vaan niitä raskausajan mielitekoja". Vähän kyllä mietitytti, että mille ne mamma ja Katja ja Maria siinä samalla oikein niin makeasti nauroi, mutta ei noita ihmisiä aina oikein ymmärrä. Ne on välillä vähän outoja... ;).

Mun masu on jo parantunut aika hyvin, enkä mä enää ees huomaa sitä haavaa. Välillä se kyllä kutiaa ihan kamalasti ja sitten yritän sitä rapsutella, mutta muuten sitä ei huomaa melkein ollenkaan. Kait me piakkoin saadaan alkaa olla samassa tilassakin, kun mamma päivisin on töissä.

Nyt on kello ihan kamalasti taas ja pitää mennä nukkumaan. Huomenna sitten taas lisää tarinaa (oho tästä tulikin vähän pidempi kirjoitus. Ehkä se mamma alkaa vetristymään tästä pikku hiljaa...;)).

Agendaa:
torstai 10.8. Agistreenit
perjantai 11.8. Agis ratatreenit
lauantai 12.8. Tokokisat Turussa
tiistai 15.8. Agry cup I osakilpailu
keskiviikko 16.8. Katjan tokotreenit
torstai 17.8. Agistreenit