Tänään oli viimeinen joukkuetreeni Puolarin nurmikolla. Käytiin kaikki liikkeet läpi
  1. Paikallamakuu
  • oltiin näkyvissä ja kesto oli 3min. D oli aika hermostuneen oloinen ja vain pikaisesti käytti pään maassa. Ei enteile hyvää. Nousi sivulle käskystä ok.
Luoksetulo
  • Eka kerta meni pitkäksi, mutta pysähtyi. Katja näytti niin myöhään merkin ;).
  • otettiin lisäkertoja, joissa Niina heitti palloa, jotka ei menneet niin hyvin, paitsi viimeisellä kerralla. Selvästi alkoi olla ajatusta, että tässä pitäis pysähtyä.
Seuraaminen
  • Urisi ja oli innokas. Teputti perusasennossa ja piti oikeaa etutassua ilmassa tai jalan päällä. Argh! Tassun korjaaminen hermostutti ja oma ohjaus meni huonommin kuin piti.
Seisominen
  • Jäi ok. Päätettiin alkaa vahvistaa heti käskyn jälkeen palkkaamisella.
Noutaminen
  • Innokkaasti haki, vaikka oli hiiiiiiiiiirmu kaukana kapula. Pelkäsin, ettei löydä sitä, mutta löysi. Phiuuuuh! Perusasennossa louskutti kovasti ennen käskyä.
Maahanmeno
  • Ok.
Kaukot
  • Ja mitä tässä taas tapahtui Marin muistille. KOIRA KÄSKETÄÄN ENSIN MAAHAN! Huokaus! Tätä pitää iskostaa joka päivä Marille kalloon, ettei munaa liikettä itse. Ja tämän lisäksi D ennakoi maahanmenoa ENSIMMÄISEN kerran IKINÄ. EIIIII! Nyt palkkoja kovasti pelkästä yhdestä liikkeestä ja väliin seisomisia. Tätä ei saa munata kisassa! Se on meillä ollut muuten niin hyvä.
Estehyppy
  • Hohhoijaa..... Viitsinkö edes sanoa. Ihan katastrofi! Kolmannella kerralla ehkä sujui jotenkin. Ensin D lähti, muttei hypännyt vaan kääntyi takaisin. Toisella ei ollut valmis, kun katseli vaan kiljuvaa vauvaa ohi menevissä rattaissa ja kolmannella taisi mennä, muttei mitenkään hyvin. Viimeinen kerta ok. Phuuh!
Saas nähdä miten meidän siellä käy. Toivotaan hyvää säätä ja Desulle hyvää mieltä ja intoa ja Marille hyvää mieltä ja suoritusnumeroa. No, onhan sitten aina Nevada, jos Desu mokaa.

Se paikallamakuu hirvittää eniten. Siihen ei ole mitään kontrollia. Treenien jälkeen Desu ei kakannut ruuan päälle ja komensin sitä kakkaamaan. Sehän luikki nurkan taakse häntä koipien välissä ja hiippaili sinne tänne paniikin vallassa, että taas se mamma hakkaa mut ja on vihainen. ARGH! Sekös sai kierroksia vielä lisää Marin aivoon. Pakko ottaa time-out! Yritä tässä sitten olla kiva koiralle, kun se vaan hidastuu ja hidastuu ja hidastuu.....oravanpyörähän seon. Ei auta namit ei mitkään. Ehkä makkaralla olisi tehoa - nimittäin Marin suuhun. Siihen on aina tepsinyt se "hyvä ruoka, parempi mieli" konsti.

Huomenna on taas uusi päivä.

ps. Sen verran täytyy sanoa, että Ringo oli koko ajan aivan kertakaikkiaan mallikelpoinen pieni poika. Iltalenkillä tosin hituroi sekin, mutta vain siksi, että olisi ollut kiva syödä kaikkea maasta ja haistella ja ihmetellä. Nyt on molemmat koirut ihan väskiä. Niin myös Mari. Huomenna käymään töissä parissa palaverissa ja sitten lomalle (toivottavasti).