Morjens taas. On tässä mennyt pari päivää kirjottelematta, mutta nyt uutisia lyhyesti:

Keskiviikkona oltiin Leppävaarassa mamman kanssa tokoilemassa. Tehtiin ensin seuraamista ja meikätyttö säesti kovasti urisemalla perusasentoja. Mamma yritti ottaa lyhyitä matkoja, että pääsisi pian palkkaamaan hiljaisesta seuraamisesta ja aina kun pysähdyttiin, niin päästin kurlausääniä kurkusta. No eihän siitä meinannut mitään tulla.

Sitten kokeiltiin noutoa. Kapula suuhun ja kutsu sivulle. Siinäkin olin mammaa nopeampi louskuttamaan kapulaa suussa, vaikka mamma yrittikin ehtiä käskyttämään "irti", ennen sitä. Hehee. Siihen Katja neuvoi, että mamman pitää laittaa se kapula etukulmahampaiden taakse heti, ettei se valu leukaperiin asti. Näin sitä olisi helpompi kantaa rauhallisesti. No, tätä luvattiin harjoitella kotona (täytyy tota mammaa varmaan muistuttaa, kun jollain (!!!) taitaa olla kotiläksyt tekemättäää... ;)).

Sitten Leppävaarasta mentiin kiiruusti EKK:n treenikentälle siihen meidän kodin naapuriin. Rämpy tuli mukaan, kun mamma ei ehtinyt sitä viedä kotiin siinä välillä. Ja sitten alkoi sataa. Mammalla oli sadetakki ja Rämpyllä oli mun sadeviitta lainassa. Onneksi sadekuuro oli lyhytaikainen, joten en itse kastunut kovasti.

Aloitettiin ryhmäliikkeellä: paikallaolo istuen/maaten. Minua ei juuri huvittanut makoilla, joten ensin en mennyt maahan ja sitten en pysynyt paikalla. Mamma ei näyttänyt kovin iloiselta ja taisi siinä jotain painokelvottomia sanojakin tulla ilmoille. Onneksi Rämpy oli vähän kauempana kiinni puussa.

Kun meidän paikallaolo meni kerran niin kehnosti, (vaikka mamma oli vain parin metrin päässä koko ajan) me treenattiin sitä pienissä pätkissä melkein koko lopputreenien ajan. Lisäksi tehtiin ihan vaan perusasentoon tuloa ja siinä istumista, kunnes seuraava käsky kuuluisi. Samaa tehtiin muutamia kertoja myös makuulla sivulla. Nää oli hyviä harkkoja myös mammalle, ja lopputunnista se oli jo paljon rauhallisempi.

Luoksetulosta se vielä jotain mutisi, että niin kauan kun et pysähdy heti käskystä, et saa palkkaa.  Minä kyllä vetoan työsuojeluun, koska tähän asti olen kyllä ollut kuukausipalkalla. Tämä on sopimusrikkomus! Katsotaan nyt päästäänkö edes yhteiseen neuvottelupöytään, ja mitä tarjoilua siellä mahtaa olla...  Rämpylle olen sanonut, että et kyllä ala sitten tekemään mitään halpatyötä. Että muistaa, että "Tassu pitää!" ja että täällä ei rikkureita katsota hyvällä. Se on kyllä nyökytellyt luukkien mässäämisen lomassa, mutta pahasti epäilen, että se antaa työsuhde-etuuksien hämärtää arvostelukykyään.

Torstaina sitten jäin aamulla yksin kotiin, kun mamma lähti Rämpyn kanssa hampulääkäriin klo 8.30 tuohon eläinlääkäriasemalle. Rämpylällä oli yksi yläkulmahammas juuttunut kiinni, vaikka vierestä kasvoi jo kovaa vauhtia pysyvä hammas. No, ensin ne kävi tietty vaa'alla. Rämpy painoi 6,55kg ja mamma jänisti viime hetkellä punnituksesta. Sitten ne odotteli omaa vuoroaan siellä odotustilassa ja Rämpy kävi lirauttelemassa pisuja pariinkin otteeseen lattialle. Se on kyllä nykyään sellanen salalirauttelija, että voi  kamala sentään. No, kun ne pääsivät sisään, lääkäri kuunteli ensin keuhkoja ja sydäntä ja sitten antoi kirvelevän pistoksen lihakseen. Pieni vinkaisu pääsi potilaalta, mutta pian se oli jo ihan unten mailla.

Sitten mamma haki työlaukun kotoa, antoi minulle päivänamit ja lähti töihin, kun sillä oli joku puhelinpalaveri siellä. Iltapäivällä mamma kävi hakemassa Rämpylän lääkäristä pois ja tuli kotiin "etätöihin". Rämpy oli vähän väskänä ja sekaisin ja minä sanoin sille, että ottaa ihan rennosti vaan ja huilailee mahdollisimman paljon, että vähän krapula varmaan tulee ja suussa tuntuu kipeältä, mutta huomenna on jo varmasti parempi olo.

Mamma kävi ostamassa potilaalle piimää ja viiliä ja helposti syötävää Cecar herkkuruokaa ja sitten me vaan kaikki huilailtiin.

Illalla jyrisi vähän ukkonen, mutta se ei meitä haitannut ja me mentiinkin siitä sitten nukkumaan koko poppoo.