Eilen oltiin agitreeneissä ja teemana oli keppikulmat ja itsenäinen lähestyminen. Oli tosi kivaa. Lopuksi tehtiin pieni rataosuus.

Ensin käveltiin vain koiran kanssa keppiesteen ohi ja koiran piti itse huomata suorittaa pujottelu. Jos näin kävi, niin lopussa oli hurjat bileet ja tuuletusta. Jos ei, niin ei reaktiota vaan uudestaan alkuun ja sama taas kunnes oivalsi itse mennä kepeille. Ringo ei juuri korvaansa lotkauttanut, vaan muuttui "vihikoiraksi" ja nuuhkutti maata päänsä päällä ajatuskupla viehkeästä tyttökoirasta ja sydämistä ja vaaleanpunaisesta udusta....ohjaa siinä sitten, kun et kuulu koko koiran sen hetkiseen maailmankaikkeuteen laisinkaan.

Hurjalla kannustuksella sain sen nenän hetkeksi ylös ja vauhdittamalla päästiin kepit hienosti tehtyä. Lähettämisestä ei tullut yhtään mitään. Nami kelpasi, mutta vain vähäisesti ja lelut jouti kierrätykseen.

Radan pätkä sen sijaan meni hienosti ja A:n alakontaktilla ollut nami toppasi tehokkaasti. Ohjaus ja kepit menivät oikein mukavasti, vaikka tiplujakin tuli, mutta ne olivat ihan omia mokia. Hyvä fiilis jäi treeneistä.

Dessi pääsi toiselle puolelle kenttää (jolla yleensä treenataan, kun valmennusryhmä käyttää tätä parempaa puolta) kanssa vähän kokeilemaan ja tehtiin kepit, A ja putki. Ja voi sitä riemua ja intoa millä neito suorastaan lensi esteeltä toiselle. WAUDE! Kun ei ollut hyppyjä, niin vauhtia kyllä löytyi.

Dessi imutti kepeille vähintään yhtä lujaa kuin putkeen ja oli niin onnellisen näköinen kun pääsi radalle :). Mukava hetki molemmille. Sitten loppuivat namit taskusta ja lähdettiin kotiin suihkun kautta syömään.

Sohvalla kölli 3 tyytyväisesti tuhisevaa agitaajaa.

Tänään olisi epikset Kirkkonummella, mutta kun kerran olen vielä työkoneella, niin tästä mihinkään ehditä.  Josko vaikka ihan käpyteltäisiin vaan.