Nyt on ollut kyllä niin kylmä, että ihan meinaa tassukat jäätyä, joten ollaan Rämpen kanssa enimmäkseen vaan oltu sisällä ja painittu satunnaisesti.

Tänään mun kyllä piti sille näyttää vähän kaapin paikkaa (mitäs otti Mun luukkeja ja leluja lattialta), kun se alkoi juputtamaan ihan turhista jutuista, niinkun nyt siis sellasesta, että minä muka olisin ottanut Sen luukin kesken Sen syömisen tai että muka yrittäisin sitä jotenkin Dominoida...muka, pyh.

Kovasti se kyllä antaa takaisin, kun sitä vähän kyykytän ja tänään ajattelin, että kohta se mamma varmaan tulee erotuomaroimaan, mutta se vaan kurkkas olohuoneen ovelta matkalla kylppäriin....ja heti me Rämpen kanssa vihelleltiin siinä ihan muina koirina, että "eei täällä mitään, tässä vähän vaan lepäillään kaulakkain seisoma-asennossa ja ihan vaan twisteriä tässä aikamme kuluksi kokeillaan, kun on kaverin takajalka suussa..., että ei sen kummempaa...niinku..."

Nojoo, sitten me syötiin ja puettiin (yök!) uloslähtöä varten. Mamma sanoi, että siellä on niin kova pakkanen, että pitää laittaa fleecehaalari talvitakin alle, muuten ei pärjää. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun se on niin sähköinen se puku, että ihan rätisee. Mulla oli sitten lopulta se ruskeanmusta maastofleece alla ja menninkäistakki päällä. Joskus tekis mieli sanoa mammalle, että onko se ihan värisokea. Rämpe laittoi (kun mamma sai sen ensin kiinni ja houkuteltua nakilla asemiin) sen oranssin sukelluspuvun päällensä. Se on kuulemma tosi lämmin ja hyvä noin muuten. Vähän kaulasta kiristää ehkä ja pukeminen on ällöä.

Me kierrettiin kortteli ja mamma yritti taas jotain pysähtelytekniikkaa, mutta Rämpe viis veisas ja haisteli ihan omiaan koko ajan, eikä yhtään ottanut kontaktia. Mulla meinas ensin mopo karata käsistä ja loikin ja ryntäilin alkumatkasta, mutta sitten käpsyttelin aika kiltisti loppumatkan. Ohitettiin vastaantullut snautserikin (naapurista) ihan nätisti tien toiselta puolelta, jonne mamma meidät väistätti. Rämpe tosin ei taaskaan (!!!) tajunnut pointtia, vaan yritti kiskoa morjenstamaan. Se on kyllä varsinainen toope...

Illalla sitten kokeiltiin taas vähän tunnaria. Mamma nosteli pihdeillä lattialle maalarinteippirullan, puutarhahanskat, muovipullon, seinäkoukun ja munanleikkurin. Sitten se teki muutaman harjoituksen ensin Rämpen kanssa. Rämpe sivulle, käsien hieronta, haju toisesta kangassolmuun toisesta Rämpelle (haista) ja sitten käsky:"tuo". Rämpeli meinas pari kertaa varastaa lähdössä, kun se vissiin muisti tän leikin edellisestä kerrasta. Hyvin se haisteli kaikkia esineitä ja toi sitten sen oman. Tai pudottelihan se niitä matkalle, eikä se osaa tuoda sivulle, mutta joka kerran se tunnisti oikean tavaran (2x kangassolmun, vinkuhiiren ja ratsastushanskan).

Sitten mamma laittoi Rämpen vuorostaan keittiöön ja minä pääsin treenaamaan. Olin ihan intoa täynnä, enkä malttanut kunnolla kuunnella mamman käskyjä. Monta kertaa olin ihan varma, että piti tuoda ne puutarhahanskat, tai ne olis mun mielestä ainakin olleet tosi hyvät "omat". Mä olisin ainakin valinnut ne tuotaviksi esineiksi, jos olisin saanut valita. No sitten kun ne ei kerran kelvanneet (mamma ei sanonut mitään, vaan seisoi vaan ja odotti), niin hain sitten sen kangassolmun. Kyllä mä ainaskin omasta mielestäni olin tosi hyvä tossa tunnistamisessa. Mamma yritti selittää jotain, että ei sais pudottaa niitä tavaroita, eikä louskuttaa ja että ne pitäis tuoda sivulle asti pudottamatta, mutta tollanen on siis ihan liian tylsää, joten pistin vähän vauhtia noutoihin. Ja eikös noudossa haetakin siis nimenomaan sitä "iloisuutta ja reippautta ja vauhtia". Et niinku tolta kantilta ajateltuna, niin Mä olin Taas ihan oikeessa!

Sit kateltiin vaan vähän telkkaa ja ennen nukkumaanmenoa mamma vielä kampas meidät molemmat ja Rämpe kävi pesulla (kun se oli taas lorotellut ihan mahanalusen takkuun) ja sitten pestiin hampuset nami nakinmakuisella hampuharjalla. Ja sitten omiin sänkyihin nukkumaan. Rämpe vaelteli vielä jonkin aikaa ja yritti päästä mamman viereen nukkumaan, mutta mamma oli tiukkana ja Rämpe joutui tulemaan omaan petiin nukkumaan. (Kunhan toi kirjottaminen tosta loppuu ja mamma nukahtaa, niin sit me taas Rämpen kanssa hypätään tonne mamman sänkyyn nukkumaan. Antaa ton mamman luulla, että sillä olis jotain valtaa muka määrätä missä saadaan olla ja missä ei, heh, oikeesti me kyllä tiedetään kenellä se lopullinen valta oikein on ;)).

Ainiin, se mamma oli tänään siellä aivotutkimuksessa. Siellä oli ensin psykiatrin haastattelu ja sen jälkeen erilaisia testejä, suurimmaksi osaksi tietokoneella tehtäviä erilaisia muisti- ja päättelytehtäviä. Ei ihme, että mamma otti pienet päikkärit kun se tuli kotiin. Eihän se mitään muista muutenkaan, niin on sillä ollut pinnisteleminen siellä testissä ja uuvahtaahan siinä kuka hyvänsä (varsinkin jos on tommonen havupää, niinkun mamma). Tulokset tulevat suunnilleen maaliskuun lopussa, kun kaikki testattavat on käyneet testeissä. Sitten nähdään onko se mamma ihan toivoton tapaus vai osuuko normaaliin ikähaarukkaan :D. Vaikka kyllä se meille kelpaa ihan tommosenaankin :D vai mitä Rämpe? Z-z-z-z-zzzzzzz....